12.4.2016 12.00

Terveisiä Lapin työstä

Rauhan tervehdys Ivalosta! Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin on helppo uskoa todeksi Sananlaskujen lupaus siitä, että oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan - ei tarvitse kuin katsoa ulos ikkunasta. Uuden testamentin perusteella ymmärrämme, että tuo tie on Jeesus, joka itse sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. Kun kuljemme Hänessä, olemme aina menossa parempaan suuntaan!

Välillä voi pimentyä, kuten kevätöinäkin vielä pimenee, mutta jokainen yö on edellistä lyhyempi ja jokainen päivä edellistä pitempi ja valoisampi. Vaikka olisit nyt omassa elämässäsi yön kohdalla, voit luottaa siihen, että jokainen yö päättyy aamuun!

Edellisen kirjeen aluksi pohdin kevättulvaa. Maaliskuu yllätti kuitenkin ivalolaiset, kuten monet muutkin: kevät tuli ja jäi olemaan niin pitkäksi aikaa, että lumen määrä alkoikin lisääntymisen sijaan vähetä. Nyt tuntuukin siltä, että pitäisi kirjoittaa huhtikuusta eikä maaliskuusta, mutta koetetaan pysyä oikeassa ajassa.

Hiihtolomaviikolla suuntasimme koko perheenä länsirajalle. Asemapaikkana oli Pellon Lempeä, mutta Pellon lisäksi vierailimme Ylitornion ja Kolarin seurakunnissa. Jokainen kokous oli aivan omanlaisensa - ja jokainen oli todella siunaava! Yhdistävänä tekijänä oli eri tavoin toteutunut rukouspalvelu.

Ylitorniolla rukoilimme jokaisen mukana olleen puolesta. Aiheet vaihtelivat pelastusvarmuudesta Pyhän Hengen täyteyteen, fyysiseen terveyteen ja Pyhän Hengen lahjoihin. Pellossa siunattiin erityisesti hiljattain uskoon tulleita ja seurakuntaan liittyneitä. Kolarissa taas rukoiltiin varsinkin sairaiden puolesta.

Mieleeni nouseekin Jaakobin kirjeen kehotus: “Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte.” Kun siunaamme toisiamme aivan fyysisesti kätten päälle panemisen kautta, rukousyhteys tulee konkreettiseksi ja yhteys paranee kuin itsestään. Suosittelen kaikille!

Ennen pääsiäistä sain vierailla Rovaniemellä nuorten Elevate-illassa. Siellä tuo yllä oleva kehotus toteutui mahtavalla tavalla. Mukana olijat rukoilivat toistensa puolesta sekä tilaisuuden alussa että lopussa. Voitte uskoa, että siinä välissä oli helppo julistaa Sanaa! Kiitokset nuorisotiimille! Pysykää herkkinä Pyhän Hengen äänelle ja rakentakaa sille perustukselle, joka kestää - Kristus-kalliolle!

Rukous on tiivistynyt monessa Lapin seurakunnassa Marko Selkomaan tulevan kokoussarjan puolesta. Aiheen ollessa selkeä on helppo keskittyä rukoukseen. Voisimmeko löytää riittävän selkeän aiheen myös niihin aikoihin, kun mitään erityistä ei ole tulossa? Voisimmeko rukoilla määrätietoisesti, että Jumala saa vallata meissä ja seurakunnissamme enemmän tilaa? Voisimmeko olla hiljaa Jumalan edessä ja antaa Hänen puhua? Voisimmeko kuunnella? Voisimmeko taipua?

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen