kaakkois-Suomi

 

Yhteysevankelista
Pauliina Kuikka
Miehikkälän helluntaiseurakunta
045 230475
missiopastori.pauliinakuikka (at) gmail.com

Olen Pauliina Kuikka ja kuulun Miehikkälän Helluntaiseurakuntaan.
Perheeseeni kuuluvat aviomies Arto Lehikoinen ja kaksi aikuista poikaa.

Pyydän sinua pohtimaan hetken seuraavia kysymyksiä:
- Mitä Jeesukseen uskovaa koskevia lupauksia löydät Raamatusta?
- Mitä usko Jeesukseen on tuonut sinun elämääsi?
Haluat varmasti, että myös muut pääsevät osalliseksi siitä, mitä on sinulla on.
Ota yhteyttä ja tule mukaan alueellisiin päiviin. Kerromme niissä sinulle lisää ja käymme tuumasta toimeen, jotta Kaakkois-Suomi tulisi voitetuksi Kristukselle.

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja määnpäällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Matt. 28:18 - 20
”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” Apt. 1:7 - 9

 

Aluetiimin jäsenet:
Arto Lehikoinen Miehikkälä
Minna Ilonen, Lappeenranta
Juha Turtiainen, Imatra
Helena Kylliäinen, Tuohikotti

 

Pauliina haluaa jakaa elämästään...

Seuraavassa palanen matkasta, joka on johtanut tähän hetkeen – syttymään uudella tavalla tavoittamaan ihmisiä kristinuskon perussanomalla ja sytyttämään myös muita:

Jeesus rakastaa sinua ja haluaa kohdata sinut juuri nyt.

Jeesus pelastaa – Jeesus parantaa – v. 2017.
Uskon ensiaskeleet

Tulin nk. uskoon melkoisen pystymetsästä tiukan elämäntilanteen vetämänä -89. Samalla sain kutsun nk. Jumalan valtakunnan työhön.

Vaikka olin todella ujo ja syrjäänvetäytyvä, sain rohkeuden puhua uskosta siltä seisomalta. Ensimmäinen puheenvuoroni pidin pari viikkoa uskossa oltuani täpötäydessä seuratuvassa. Sitä seuraava oli naapurikunnan kirkko, jossa kerroin elämän muutoksesta Seppo Juntusen ja Pirkko Jalovaaran kulta-aikana täpötäydelle kirkolle.

Löysin tieni Kutsu elämään iltoihin. Lämmöllä muistan sekalaista seurakuntaa, joista useilla oli päihdetausta tai päihteet arkea edelleen. Heidän edessään opettelin puheenpitämisen perusteet ja heille pidin ensimmäiset raamattutuntini. Jaoin tuoreeltaan siitä, minkä Sanasta itse aiheen äärellä olin ammentanut.
Edessä oli mielenkiintoinen – ja haastavakin matka

Keväällä -92 makasin sairaalan sängyssä. Muutakin tehtäävää olisi ollut – vaikkapa kesken jääneet toukotyöt.

Sanasta aukesi ajatus:

Mitä minä nyt sinulle teen, sitä et käsitä, mutta vasedes sinä sen ymmärrät.

Tarinan voit kuunnella Kymenlaakson Mahdollisuus Muutokseen –videolta Alistumisesta vapauteen.

Näin jälkikäteen: Ihmeellistä, miten Jumala kaiken keskellä kuljetti ja johdatti.

Nuoren naisen kyyneleet valuivat alttarille. Pelotti ja ahdisti.

Elämämme kohtasivat. Rukous oli yhteistä rukousta.

Mikä minun oikein on? Tanssi ei kiinnosta, vaan Raamattu?

Lomituspaikan emäntä purki tuntojaan – ja tiesinhän minä diagnoosin: Jumala kutsui emäntää.

Oman ahtauteni keskellä vuosiin mahtuu:

lapsi- ja nuorisotyötä: nuorten aikuisten ryhmän luotsaamista, pyhäkoulua, nuorteniltoja, lasten- ja nuorten leirejä
tavoittavaa työtä – kohderyhmä vauvasta vaariin
laitoshartauksia
… ja monta uskon syntymiseen tähtäävää puheenvuoroa

Työn ja perheen ohessa.
Olenkohan kuullut oikein, että minulla on kutsu kokopäiväiseen Jumalan valtakunnan työhön?

Kysymystä pohdin monta kertaa 19 vuoden aikana. Aina kun lupaus tuntui olevan lähellä täyttymystään, se tuntui luikahtavan piiloon seuraavan nurkan taakse.

Yhden tällaisen kyselyn aikana silloiseen seurakuntaani tuli kolme ihmistä eri puolilta Suomea saman viestin kanssa:

Jumala on sinut kutsunut Hänen valtakuntansa työhön.

Kymmenen vuotta myöhemmin päättelin mielessäni:

Kutsumus oli ja meni. Olen sotkenut elämäni ja asiani niin pahanpäiväisesti, että ei mitään jakoa enää Jumalan valtakunnan juttuihin.

… mutta ei se vain niin mennyt. Istuin Virolahden kirkon takaosassa pilarin takana piilossa poloinen ja pohdin:

Mitä minä täällä teen?

Vajaan kymmenen minuutin kuluttava se valkeni: Synninpäästön sanat osuivat ja upposivat:

Olet vapaa vapauta muita.

Olet saanut anteeski anna anteeksi muille.

Sinua rakastetaan, rakasta muita.

Niillä sekunneilla oli selvää, että Jumala oli Jeesuksessa hoitanut menneisyyteni. Minun tehtäväni oli hoitaa tulevaisuus: tuoda toivoa niiden elämään, joilla toivoa ei ollut. Tuo kirkkoreissu yhdessä seuraavien vuosien Jumalan järkkäämän eheytymispaketin kanssa (joka on monen eri seurakuntiin kuuluvan ihmisen yhteisprojekti ja osoitus siitä, miten paljon Jumala rakastaa yhtä(kin) ihmistä, että on valmis mobilisoimaan joukon ihmisiä auttamaan uponneen tielle!) on johtanut tähän hetkeen.
Helluntalainen Kirkossa – kirkollinen Helluntaissa – … vai miten se meni?

Sivulliset polkuni seuraaminen on takuulla saanut hämilleen.

Kun minut valittiin luterilaisen seurakunnan nuorisotyönohjaajan viransijaiseksi, korviini kantautui hämmästelevä kysymys:

… miten ne hellarin..?

Totta puhuen olin ollut vapaakirkollinen… mutta riittävän lähellä. ❤

Viransijaisuuteni osoittaessa päättymisen merkkejä, Miehikkälän helluntaiseurakunnan vanhimmisto/hallitus teki rohkean vedon: He halusivat palkata minut työyhteyteensä missiovuoden pastoriksi (siitä muistona sähköpostissani edelleen on ”missiopastori”)

Nyt ”kirkollisesta” oli tullut helluntalainen.