UUTISKIRJE ARKISTO - VANHIN ALIMAPANA

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Kaamos on taas alkanut ja luntakin kertynyt aika mukavasti. Tätä kirjoittaessani pakkasta on noin 25 astetta. Kiitos, kun olette tukeneet meitä ja työtämme niin esirukouksin kuin taloudellisesti! Pieniä haasteita on riittänyt, mutta paljon enemmän on kiitollisuuden aiheita!

Marraskuun ensimmäisellä viikolla pääsin taas kertomaan uratarinani Ivalon lukion toisen vuosikurssin oppilaille. Molemmissa ryhmissä sain kokea, kuinka Pyhä Henki johti tilanteita ja antoi oikeita sanoja ja ennen muuta oikean asenteen. Opiskelijat vaikuttivat aidosti kiinnostuneilta ja uskaltautuivat myös kyselemään.

Kilometrejä kertyi marraskuussakin mukavasti, kun vierailin Kittilässä, Enontekiöllä, Ranualla ja Posiolla. Mielenkiintoinen sääntö arki-iltojen rukouskokouksissa näyttää olevan se, että seurakunnan koosta riippumatta tilaisuuksissa on mukana 10-15 ihmistä. Näin tuntuu olevan, oli seurakunnan jäsenmäärä sitten 30 tai 300.

Usein matkojen parasta antia ovat henkilökohtaiset keskustelut ja yhdessäolo majapaikoissa. Uskovien yhteyttä kannattaakin vaalia kaikilla tasoilla: henkilökohtaisella, seurakunnallisella, maakunnallisella, valtakunnallisella ja jopa maailmanlaajuisella. Siunausten muodot vaihtelevat yhteyden laajuudesta riippuen, mutta joka tasolla on tarjolla jotain, mitä muualta ei saa. Kannattaa olla yhteyksissä!

Täällä Ylä-Lapissa pidettiin marraskuun aikana mm. Lasten MIX-tapahtuma Ivalon ala-asteella. Lapsia ei ollut suurta määrää, mutta viihtyvyys oli erinomainen! Sodankylän vastaavassa tapahtumassa taas paikalle tuli vielä enemmän lapsia ja vanhempia kuin ensimmäisellä kerralla viime keväänä! Karigasniemen uusi rukouspiiri on myös suuri kiitos- ja samalla myös rukousaihe.

Loppuvuosi menee paljolti tulevan suunnittelussa. Ensi vuonna tiedossa on Jippii-kuorojen Ristin maa -kiertue, laajenevaa ympäristötyötä Ylä-Lapissa, Porin Hyvä Sanoma -konferenssi ja paljon muuta. Kiitos, kun muistat rukouksin myös näitä ja muita suunnitelmia! Siunattua joulun aikaa ja yhä parempaa uutta vuotta! Vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Talvi ei pidä edelleenkään kiirettä. Valkoista on maassa nimeksi, mutta ei oikein peitteeksi. Tosin heti, kun poistutaan Ivalon kylästä, alkaa lunta olla reilummin. Pakkasta on ollut tähän mennessä enimmillään vain muutama aste, mutta lähipäivinä taidetaan jo ylittää kymmenen astetta.

Lokakuu oli työn osalta tavanomaisen vilkas. Heti kuun vaihteessa ajelimme Eevan, Pihlan ja heidän ystävänsä kanssa Kemi-Tornion nuortenleirille. Viimevuotiseen tapaan leiri oli erinomainen yhdistelmä “Kirjoituksia ja Jumalan voimaa”. Kun nämä kaksi tulevat nuorille tutuiksi, he eivät vaella eksyksissä, kuten Jeesus toteaa Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa.

Kotkassa pidetyillä helluntaiherätyksen vastuunkantajien syyspäivillä sai sitten nauttia paikasta valmiin pöydän ääressä. Ingemar Helmnerin opetukset olivat ainakin itselleni juuri sitä, mitä tarvitsin. Päivien ilmapiiri oli todella rakentava ja myös vaikeista kysymyksistä pystyttiin keskustelemaan avoimesti. Menomatkalla oikutellut ja korjaukseen jätetty autokin saatiin kuntoon jo ennen paluumatkaa.

Koulujen syysloman aikana olimme liikkeellä koko perheenä. Ranuan ja Pellon “mummolapaikkakuntien” lisäksi olin viikon aikana mukana seurakuntien tilaisuuksissa Ylitorniolla ja Rovaniemellä. Rovaniemellä oli rohkaisevaa nähdä, että mukana oli reilusti myös nuorempaa sukupolvea. Omalla tavallaan positiivista on sekin, että monissa seurakunnissa koetaan työn jatkuminen ja uuden sukupolven tavoittaminen isona haasteena. Uskon, että juuri oman heikkouden ja avuttomuuden tunnustaminen on avain seurakuntien sisäiseen uudistumiseen, josta taas väistämättä seuraa Jumalan antamaa kasvua.

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna oli Kemijärvellä Lapin evankelistaviikonloppu. Otsikoksi valittu “Yhteyttä luoden” toteutui hienosti ja etenkin tiiviin lauantaipäivän aikana ilmapiiri oli erikoisen vapaa ja hoitava. Jumalan lisäksi haluan kiittää ennen muuta Leif Flinkiä, joka vastasi suurelta osin viikonlopun järjestelyistä ja toteutuksesta!

Vuoden lähetessä loppuaan pyydän teitä muistamaan rukouksin tulevaa vuotta. Suunnitelmia on paljon ja Herran ohjausta tarvitaan kipeästi, jotta asiat järjestyvät oikealla tavalla ja oikealla ajalla. Kiitos, kun olet mukana!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Nurmikko on jo kuurassa, mutta lumesta ei ole tietoakaan. Kun palasimme Kotkan syyspäiviltä lokakuun kahdeksannen ja yhdeksännen päivän välisenä yönä, oli Oulun eteläpuolella pakkasta jo kolme astetta, mutta Ivalossa seitsemän astetta plussaa aamulla puoli neljältä!

Edellisessä kirjeessä pyysimme rukoustukea Aulin työkuvioiden selkeytymiseksi. Tähän rukoukseen on nyt vastattu. Auli aloitti 21.9. työt remontin jäljiltä avatussa K-supermarketissa Ivalossa. Työaika on juuri meidän tämänhetkiseen tilanteeseemme sopiva. Kiitos Herralle!

Visan korvien tilanne on ollut epäselvä keväästä lähtien. Nyt asiat etenivät nopealla aikataululla ja korviin asennettiin putket. Vaikka emme olleet huomanneet mainittavaa kuulon alenemista, on Visa operaation jälkeen hakenut toisinaan kuulosuojaimet, kun pianoa on alettu soittaa. Toivottavasti kyse on kannanotosta äänen voimakkuuteen eikä soiton laatuun!

Syyskuun alussa pidimme Ivalossa palaverin, jossa pohdimme seurakuntamme evankeliointitoiminnan tulevaisuutta. Osanottajia oli paikalla todella hyvin ja ideoita riitti. Jatkossa voimmekin keskittyä parhaiden aloitteiden eteenpäin viemiseen. Suosittelen vastaavan ideariihen järjestämistä jokaisessa seurakunnassa!

Yksi oman työni painopisteitä on seurakuntien työn laajentaminen uusille alueille. Tässä päästiin taas askel eteenpäin, kun Karigasniemellä aloitettiin uusi rukouspiiri. Ajoitus oli juuri kohdallaan, koska osa paikalla olleista oli muuttanut paikkakunnalle vasta kuukautta aiemmin! Muistakaa tätä alkavaa työtä rukouksin aivan erityisesti!

Syyskuun aikana vierailin myös Sodankylässä ja Ranualla. Molemmissa paikoissa aiheena oli eteneminen Jumalan tuntemisessa ja Hänen suunnitelmissaan. Yhden esillä olleen ajatuksen haluan jakaa myös tässä. Olemme usein ajatelleet Jumalan meille antamia lahjoja ja niiden käyttöä erilaisten taitojemme ja armolahjojemme pohjalta. Kuitenkin myös omaisuutemme kuuluu niihin “talentteihin”, joilla meidän tulee asioida Jumalan valtakunnan parhaaksi. Emme voi edelleenkään viedä omaisuuttamme mukanamme iankaikkisuuteen ja siksi sitä kannattaa käyttää mahdollisimman viisaasti juuri nyt.

Sodankylässä pidettiin myös Lapin helluntaiseurakuntien syystyöntekijäpäivät. Teuvo Toivanen opetti johtajuudesta tavalla, joka varmasti tarjosi uusia näkökulmia jokaiselle. Tärkeintä näissä kokoontumisissa on kuitenkin keskinäinen yhteys ja sen vahvistaminen. Viikonloppu sujui erittäin hyvässä ilmapiirissä, joten tämä tavoite toteutui hienosti. Kiitos sodankyläläisille!

Syyskuun aikana oli myös poikkeuksellisen laaja Hyvä Sanoma ry:n vastuuhenkilöiden kokoontuminen Ylöjärvellä. Itselleni mieleenpainuvin ja positiivisin hetki oli palaveri kuurojen työn edustajien kanssa. Olen luullut kuurojen toiminnan olevan lähinnä seurakuntien sisäistä, mutta kolmesta paikalla olleesta kuurosta kaksi esitteli itsensä evankelistaksi! Mahtavaa, että evankeliumia viedään eteenpäin myös viittomakielellä!

Kiitos kaikille niin esirukouksista kuin kaikesta muustakin tuesta ja yhteistyöstä! Pysytään yhteisessä rintamassa voittajan puolella!
Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Tänä vuonna ruska jäi väliin - ainakin koivuruska. Tätä kirjoittaessani ruskan pitäisi olla parhaimmillaan, mutta koivut ovat jo suurelta osin paljaita. Ruostesienet ovat viihtyneet ilmeisen hyvin lämpimässä ja kosteassa säässä.

Kiitos, kun olette muistaneet rukouksin lasten koulunkäyntiä! Koulut ovat lähteneet hyvin käyntiin ja kielivalikoima laajenee jokaisen lapsen kohdalla: Visa opettelee lukemaan suomea, Kaisa on aloittanut ranskan, Pihla ruotsin ja Eeva pohjoissaamen opinnot!

Elokuun ensimmäiset päivät vietimme Helsingissä, joka on puolelle perheestämme entinen kotikaupunki ja Eevalle jopa synnyinkaupunki. Mukavaa oli, kuten meillä yleensä Helsingissä aina on. On hienoa huomata, että koko perhe viihtyy sekä maalla että kaupungissa!

Helsingistä suuntasimme Keuruulle Isoon Kirjaan. Siellä järjestettiin suuri, noin 250 hengen Jippii-leiri ja osa uuden Jippii-levyn äänityksistä. Ensi vuonna järjestetään “Ristin maa” -kiertue, jonka aikana on tarkoitus pitää reilusti toista sataa Jippii-konserttia eri puolilla maata. Konserteissa otetaan vahvasti huomioon Suomen 100-vuotisjuhlavuosi, mutta kaiken keskuksessa on Jeesus Kristus, jonka risti koristaa maamme lippua.

Mukana Keuruulla oli myös hyvän kokoinen ryhmä rovaniemeläisiä. Saimme majoittua samaan solutaloon heidän kanssaan ja tutustua toisiimme taas hieman paremmin. Jippii-leireillä rukoillaan aina Pyhän Hengen täyteyttä odottavien puolesta. Myös lappilaisten ryhmästä ainakin yksi täyttyi ensimmäistä kertaa Pyhällä Hengellä leirin aikana. Ei ollut turha reissu!

Yksi elokuun kohokohdista Ivalossa on kemijärveläisten vierailu. Jo ties kuinka pitkään on ryhmä Kemijärven helluntaiseurakuntalaisia tullut virkistäytymään elokuun aikana Ukontuvan leirikeskukseen. Lauantai-iltana vietimme Ukontuvalla mainion vapaamuotoisen illan ja sunnuntaina jatkettiin Ivalon rukoushuoneella. Tällaisia seurakuntien välisiä yhteyttä vahvistavia vierailuja voisi varmasti toteuttaa muuallakin!

Muu osa elokuusta kului paljolti yhteydenpidon ja suunnittelun merkeissä. Olemme varanneet paljon aikaa rukoukseen ja moniin kysymyksiin on jo tullut vastauksia. Kiitos, kun muistatte meitä edelleen, että osaisimme keskittyä olennaiseen ja vastaavasti jättää epäolennaiset asiat tekemättä! Myös Aulin työkuvioiden selkeytymiseen toivomme rukousapua.

Lopuksi haluan haastaa sinua: Mieti, mitkä ovat niitä Jumalan sinulle antamia kykyjä tai muita lahjoja, jotka ovat jääneet vähälle käytölle? Mitkä ideat, jotka olet kokenut Jumalan antamiksi, ovat jääneet pöytälaatikkoon? Onko ajankäytössäsi ja taloudenhoidossasi tarkistamisen varaa? Älä jää paikallesi, äläkä anna periksi! Myös sinä voit edetä uskossasi ympäröivistä olosuhteista riippumatta! Paavali kirjoittaa filippiläisille: “Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.” (Fil. 3:16)

Siunausta syksyysi, kiitos tuestasi ja ollaan yhteyksissä!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Tänä vuonna se tapahtui: koulun alkaessa kotiin jäi vain kaksi aikuista, kun Visa aloitti esikoulun! Muutenkin koulukuviot muuttuivat melkoisesti Eevan mennessä lukioon ja Pihlan yläkoulun puolelle. Vain Kaisalla oli tällä kertaa “normaali” vuosiluokan vaihdos ilman suurempia hyppäyksiä. Pyydämmekin muistamaan erityisesti lasten koulukuvioita myös alkavan lukuvuoden aikana!

Edellisessä kirjeessä pohdin, tuleeko tänä kesänä ihan oikea kesä. Onneksi tuli! Kesän lämpöennätys mitattiin Utsjoen Kevolla ja Ivalossakin saatiin nauttia viime kesään verrattuna ruhtinaallisista lämpötiloista. Esimerkiksi maitohorsman siemenhahtuvat lentävät tänä vuonna samaan aikaan kuin lajin kukinta viime kesänä alkoi.

Kesäkuumme sujui paljolti tien päällä. Heti päättäjäispäivänä lähdimme kohti Keuruuta ja Isoa Kirjaa, jonne Pihla kavereineen meni ratsastusleirille. Samalla reissulla veimme Eevan Larsmoon fifteen-leirille ja jatkoimme vielä Pihlan noudettuamme Enontekiön Leppisleirille.

Enontekiöllä oli tuttuun tapaan mainio leiri ja jälleen kerran vakuutuimme lapsityön tärkeydestä erityisesti siellä, missä lapsia ei seurakunnan keskellä ole. Kolmisenkymmentä leiriläistä yhden lapsen seurakunnassa on aika mainio saavutus, josta voi ottaa mallia muuallakin!

Juhannuksena perheemme yhdistyi, kun Eeva pääsi muun joukon mukaan Keuruun juhannuskonferenssissa. Auli ja Pihla olivat mukana missioteltan Jippii-pisteellä ja Eeva minun kanssani Hyvän Sanoman “olohuoneessa”. Jippii-kuorolaiset lauloivat sekä Hyvä Sanoma -juhlassa että lastentilaisuudessa, joka täytti lastenteltan jopa sunnuntaina. Sää suosi myös juhannuksen aikaan, eikä konferenssissa tarvittu tänä vuonna villakalsareita!

Ivalon oma leiri pidettiin heinäkuun alussa Ukontuvalla. Mukana oli Enontekiön tapaan noin 30 lasta ja monia ensikertalaisia. Tunnelma oli poikkeuksellisen rauhallinen ja leiriläiset viihtyivät mainiosti keskenään. Leirin johtajana toiminut Ivalon pastori Veikko Kivimäki totesikin päätöstilaisuudessa, että tämä oli hänelle ensimmäinen leiri, jossa ketään ei ollut tarvinnut ottaa puhutteluun!

LEIRIEN LISÄKSI KESÄÄN MAHTUI PARI SEURAKUNTAVIERAILUA. KONFERENSSIA KOHTI MENNESSÄMME PÄÄSIMME KÄYMÄÄN LÄHES TÄYSILUKUISINA, EEVAA LUKUUN OTTAMATTA, SALLAN HELLUNTAISEURAKUNNASSA. OLI TODELLA MUKAVAA PÄÄSTÄ NÄKEMÄÄN MEITÄ MONIN TAVOIN MUISTANUTTA SEURAKUNTAA NÄIN ISOMMALLA PORUKALLA! VIELÄ ENNEN VARSINAISTA KESÄLOMAA VIERAILIN ROVANIEMELLÄ HEINÄKUUN ALKUPUOLELLA. ENTISESSÄ KOTISEURAKUNNASSA ON AINA ILO KÄYDÄ JA TAVATA VANHEMPIA JA UUDEMPIA TUTTAVUUKSIA. MYÖS MERJA BÄCKMANIN LUOTSAAMAN MUSIIKKIRYHMÄN KANSSA OLI ILO TEHDÄ YHTEISTYÖTÄ!

Suurin osa heinäkuusta meni loman merkeissä. Reissasimme tällä kertaa kotimaassa Ylä-Lapista Helsinkiin ulottuvalla alueella. Jopa hillasuolla tuli käytyä useamman kerran.

Uuden työkauden alkaessa haluamme taas löytää juuri oikeat painopisteet työllemme. Tähän pyydämme rukoustukea! Kiitos, kun olet mukana! Toivottavasti ehdimme myös tavata ihan kasvotusten ja vaihtaa ajatuksia! Jumalalla on hyvät ajatukset Lappia ja lappilaisia kohtaan tänäkin vuonna!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen


Entisellä kotipysäkillä

 

 

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Toukokuun lopussa perheellämme tuli täyteen ensimmäinen vuosi Ivalossa. Viime keväänä ihmettelimme sitä, että tuomi kukki täällä samaan aikaan kuin Pellossa ja hilla samaan aikaan kuin Ranualla. Sama on toistunut tänä keväänä, joten Ivalo on kyllä erikoinen paikka pohjoiseen sijaintiinsa nähden. Kesä tuli muutenkin todella hyvissä ajoin ja koivu on jo täydessä lehdessä. Toivottavasti myös varsinainen kesä on edellistä lämpimämpi!

Toukokuun alkupuolella järjestettiin lastentapahtumat ensimmäistä kertaa sekä Inarissa että Sodankylässä. Rukoilimme, että Inarin tapahtumaan tulisi vähintään 20 lasta. Lopulta kävijöitä oli 23, joten rukoukseen vastattiin hieman korkojen kera! Vaikka mukana oli muutama lapsi Ivalostakin, oli osanottajamäärä melkoinen, kun otetaan huomioon, että Inarin koulun oppilasmäärä on noin 120. Rukoillaan, että moni paikalla ollut tulisi mukaan myös kesän leirille!

Sodankylän lastentapahtuma oli järjestetty paikalliseen liikuntahalliin. Mukana oli arviolta ainakin yli 50 lasta ja lisäksi melkoinen määrä heidän vanhempiaan. Todella mahtava tulos ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun paikallinen helluntaiseurakunta järjesti tällaisen tapahtuman! Sekä Inarissa että Sodankylässä on suunnitteilla jatkoa hyvin alkaneelle lapsityölle!

Muuten toukokuuta hallitsi Marko Selkomaan vierailu Lapissa. Kierros alkoi Torniosta 17.5. ja eteni Pellon ja Enontekiön kautta Inariin. Kierros päättyi Kemijärvelle, missä pidettiin Lapin maakuntajuhlat 21.-22.5.

Kaikki mukana olleet seurakunnat lähtivät hienosti kampanjaan mukaan. Tilaisuuksien puolesta rukoiltiin päämäärätietoisesti ja tiedottaminen oli monipuolista. Esimerkiksi Enontekiön paikallislehdessä oli ennakkojuttua tapahtumasta kahtena peräkkäisenä viikkona, kun taas Inarin ja Utsjoen kunnissa jaettiin kaikkiaan 3000 Hyvä Sanoma -lehteä sekä kokouskutsut alueen kaikkiin talouksiin.

Kaikkiaan 16 henkilöä ilmaisi Selkomaan tilaisuuksissa halunsa tulla uskoon. Pellossa uskonratkaisun teki peräti kuusi henkeä - lähes 10% paikalla olleista! Useita paranemistodistuksia saatiin jo kampanjan aikana. Upein tähän mennessä saatu todistus koski 56 vuotta vaivanneesta vaikeasta astmasta paranemista! Monet pitkäänkin uskossa olleet kokivat myös Pyhällä Hengellä täyttymisen puhuen ensimmäistä kertaa elämässään uusin kielin!

Oman perheemme kohdalla Selkomaan vierailu oli erittäin merkittävä, koska Visa ilmaisi halunsa lähteä seuraamaan Jeesusta ja Kaisa täyttyi Pyhällä Hengellä! Kiitos Herralle!

Kemijärven seurakunta oli järjestänyt erittäin onnistuneet maakuntajuhlat. Viljo R. Koiviston, Tuija Valtasen ja Marko Selkomaan julistus käsitteli evankeliumia ja evankeliointia. Iltatilaisuuden rukouspalvelussa evankeliumin voimaa koettiin todella vahvasti. Oli oikein helluntailaiset maakuntajuhlat! Suuret kiitokset kemijärveläisille!

Kesä tuo mukanaan leirit. Tänä vuonna perheemme ohjelmassa on Pihlan ratsastusleiri Isossa Kirjassa sekä Eevan fifteen-leiri Larsmossa. Lisäksi olemme koko perheenä mukana ainakin Enontekiön ja Ivalon leireillä. Myös ihan selvää lomaa pidetään ja reissut suuntautunevat sekä etelään että pohjoiseen.

Seuraava uutiskirje ilmestyy elokuussa, jos Herra suo. Kiitos esirukouksista ja kaikesta muusta tuesta! Siunattua ja virkistävää kesää kaikille!

TANELI, AULI, EEVA, PIHLA, KAISA JA VISA HALONEN

 

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Ivalo ei hukkunut tänä keväänä. Näin uskaltaa jo tässä vaiheessa sanoa, vaikka lumia on vielä melkoisesti sulamatta. Vähäsateinen kevät jätti joen pinnan reilusti vahinkorajan alapuolelle. Hyvä näin!

Kevät on sujunut mukavasti lukuun ottamatta jatkuvaa pientä sairastelua. Vaikka kyse on ollut aivan tavanomaisista flunssista lievine jälkitauteineen, pyydämme muistamaan myös tämän kierteen loppumista. Kiitos esirukouksistanne!

Huhtikuun toisena viikonloppuna pääsimme yhdessä Aulin kanssa lapin helluntaiseurakuntien vastuunkantajien yhteyspäiville Kemiin. Yhteyttä todellakin koettiin ja päivien anti oli myös opetuksen osalta erinomainen! On hienoa, että tällaisilta päiviltä voi palata aidosti virkistyneenä! Kiitos Matti Karviselle ja kemiläisille!

Yhteyden rakentaminen jatkui, kun reilua viikkoa myöhemmin kokoontui Lapin alueen pastoreita ja vanhimpia Ivalon Ukontuvalle. Yhteinen rukous, keskustelut, saunominen ja ulkoilu loivat pohjaa entistäkin suuremmalle keskinäiselle kunnioitukselle ja luottamukselle.

Vappuviikonloppuna Ivalossa järjestettiin Jeesus-marssi jo kolmantena vuonna peräkkäin. Mukana oli suomalaisten ja saamelaisten lisäksi tälläkin kertaa reilu joukko murmanskilaisia ja myös Karasjoen seurakunta Norjasta oli edustettuna. Tapahtuman teema oli osuvasti “Kavereita ilman rajoja”. Iloinen ja reippaita Jippii-lauluja laulanut marssi herätti runsaasti kiinnostusta ja tapahtuman mainonta aiheutti kyläläisten joukossa keskustelua jo etukäteen. Näyttää siltä, että vappumarssi oheistapahtumineen alkaa vaikuttaa paikkakunnan kevääseen vuosi vuodelta enemmän. Kiitos siitä Jumalalle!

Muuten huhtikuun työt painottuivat tulevan suunnitteluun ja järjestelyyn. Toukokuun aikana pidetään lasten MIX-tapahtumat ensimmäistä kertaa Inarin koululla ja Sodankylässä. On upeaa, että lapsityöhön panostetaan taas uudella innolla ja uusin avauksin!

Toukokuun lopulla Marko Selkomaa kiertää Lapissa yhteensä kuudella paikkakunnalla. Taustatyötä kierroksen onnistumiseksi on tehty hienosti kaikissa niissä seurakunnissa, joiden alueille vierailut sijoittuvat, mutta myös muista seurakunnista on saatu järjestelyapua. Hienoa, että yhteistyö toimii!

Kiitos, kun muistatte rukouksin sekä meitä että tulevia tapahtumia! Ollaan yhteyksissä!

 TANELI, AULI, EEVA, PIHLA, KAISA JA VISA HALONEN

 

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin on helppo uskoa todeksi Sananlaskujen lupaus siitä, että oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan - ei tarvitse kuin katsoa ulos ikkunasta. Uuden testamentin perusteella ymmärrämme, että tuo tie on Jeesus, joka itse sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. Kun kuljemme Hänessä, olemme aina menossa parempaan suuntaan!

Välillä voi pimentyä, kuten kevätöinäkin vielä pimenee, mutta jokainen yö on edellistä lyhyempi ja jokainen päivä edellistä pitempi ja valoisampi. Vaikka olisit nyt omassa elämässäsi yön kohdalla, voit luottaa siihen, että jokainen yö päättyy aamuun!

Edellisen kirjeen aluksi pohdin kevättulvaa. Maaliskuu yllätti kuitenkin ivalolaiset, kuten monet muutkin: kevät tuli ja jäi olemaan niin pitkäksi aikaa, että lumen määrä alkoikin lisääntymisen sijaan vähetä. Nyt tuntuukin siltä, että pitäisi kirjoittaa huhtikuusta eikä maaliskuusta, mutta koetetaan pysyä oikeassa ajassa.

Hiihtolomaviikolla suuntasimme koko perheenä länsirajalle. Asemapaikkana oli Pellon Lempeä, mutta Pellon lisäksi vierailimme Ylitornion ja Kolarin seurakunnissa. Jokainen kokous oli aivan omanlaisensa - ja jokainen oli todella siunaava! Yhdistävänä tekijänä oli eri tavoin toteutunut rukouspalvelu.

Ylitorniolla rukoilimme jokaisen mukana olleen puolesta. Aiheet vaihtelivat pelastusvarmuudesta Pyhän Hengen täyteyteen, fyysiseen terveyteen ja Pyhän Hengen lahjoihin. Pellossa siunattiin erityisesti hiljattain uskoon tulleita ja seurakuntaan liittyneitä. Kolarissa taas rukoiltiin varsinkin sairaiden puolesta.

Mieleeni nouseekin Jaakobin kirjeen kehotus: “Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte.” Kun siunaamme toisiamme aivan fyysisesti kätten päälle panemisen kautta, rukousyhteys tulee konkreettiseksi ja yhteys paranee kuin itsestään. Suosittelen kaikille!

Ennen pääsiäistä sain vierailla Rovaniemellä nuorten Elevate-illassa. Siellä tuo yllä oleva kehotus toteutui mahtavalla tavalla. Mukana olijat rukoilivat toistensa puolesta sekä tilaisuuden alussa että lopussa. Voitte uskoa, että siinä välissä oli helppo julistaa Sanaa! Kiitokset nuorisotiimille! Pysykää herkkinä Pyhän Hengen äänelle ja rakentakaa sille perustukselle, joka kestää - Kristus-kalliolle!

Rukous on tiivistynyt monessa Lapin seurakunnassa Marko Selkomaan tulevan kokoussarjan puolesta. Aiheen ollessa selkeä on helppo keskittyä rukoukseen. Voisimmeko löytää riittävän selkeän aiheen myös niihin aikoihin, kun mitään erityistä ei ole tulossa? Voisimmeko rukoilla määrätietoisesti, että Jumala saa vallata meissä ja seurakunnissamme enemmän tilaa? Voisimmeko olla hiljaa Jumalan edessä ja antaa Hänen puhua? Voisimmeko kuunnella? Voisimmeko taipua?

TANELI, AULI, EEVA, PIHLA, KAISA JA VISA HALONEN

 

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Mistä puhutaan uimahallin miesten saunassa? Ainakin helmikuun lopulla Ivalon uimahallissa pääaiheena oli odotettavissa oleva kevättulva ja se, kuinka vahvasti se uhkaa Ivalon keskustaa. Lunta on tosiaan kertynyt. Inarinjärven laaksossakin lunta on noin 80 cm ja ylemmillä mailla sitten enemmän. Jäämme odottamaan, kuinka nopeasti lumet aikanaan sulavat…

Alkuvuosi on ollut meillä kotona flunssainen. Jokainen on ollut puolikuntoinen jossain vaiheessa ja aivan loppuun tauteja ei ole vieläkään lusittu. Kiitos, kun muistatte rukouksin! Muuten asiat kotirintamalla ovat sujuneet hyvin ja Saariselän rinteitäkin on testattu. Varsinainen hiihtokausihan alkaa vasta nyt päästä vauhtiin ja sitä riittää toukokuulle.

Helmikuun reissut alkoivat Sodankylästä 2.2., jolloin vierailimme koululla pastori Juhani Vartiaisen kanssa. Vastaanotto oli todella avoin sekä viides- että kahdeksasluokkalaisten tunneilla. Muutama oppilas tuli vielä tunnin jälkeen keskustelemaan rukouksesta ja Pyhällä Hengellä täyttymisestä! Eräs oppilas oli tullut seuraavana sunnuntaina sukulaistensa kanssa helluntaiseurakunnan tilaisuuteen ja käynnit ovat jatkuneet senkin jälkeen. Kouluilla kannattaa vierailla!

Kouluvierailut jatkuivat saman viikon perjantaina Kilpisjärvellä. Koulun kahdeksasta oppilaasta oli paikalla neljä ja keskustelu oli helppoa ja mutkatonta. Yksi oppilaista oli ala-asteaikaisen luokkakaverini tytär. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun kävin talvella Kilpisjärvellä. Suosittelen!

Päivä jatkui iltatilaisuudella Enontekiöllä. Voimakas rukous ja vahva keskinäinen yhteys tekivät vaikutuksen ja lupaavat hyvää jatkoa ajatellen. Kotikokouksissa on paljon hyviä puolia ja niitä voitaisiin pitää enemmän, vaikka rukoushuonekin olisi olemassa.

Enontekiöltä matka jatkui Kittilään, missä sain olla mukana seurakunnan ehtoollisjuhlassa. Helmikuun aikana olin mukana helluntaiseurakuntien tilaisuuksissa myös Sodankylässä, Rovaniemellä, Posiolla, Sallassa ja Kemijärvellä. Talvisen Lapin tiet tulivat siis tutuiksi ja porokolarikin mahtui kuukauden tapahtumiin. Seurakuntavierailut ovat aina itselle muistutus siitä, kuinka Jumala huolehtii omistaan ja vie työtään eteenpäin. Vaikka suuria näkyviä tuloksia ei aina ole, voi merkittäviä muutoksia tapahtua seurakunnan ilmapiirissä ja uskossa tulevaan. Tällä kertaa koin erityisen siunaavaksi vierailun Kemijärvellä, mutta kaikissa muissakin koin olevani saamapuolella.

Täällä kotipuolessa olemme saaneet iloita Inarin rukouspiirin toiminnan vahvistumisesta. Kokoontumisia on ollut viikottain ja helmikuun viimeisenä päivänä pidettiin ensimmäiset Jippii-kuoron harjoitukset Inarin koululla.

Kiitos esirukouksista, jotka varmasti varjelivat myös porokolarissa suuremmilta vaurioilta! Jatketaan yhteisessä rintamassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on kanssamme joka hetki. Kun tämä totuus pysyy kirkkaana mielessä, päivittäinen elämä saa aivan uusia ulottuvuuksia: jokainen kohtaaminen on tilanne, jossa Jumala voi ja haluaa toimia kauttamme. Ollaan käytettävissä!

TANELI, AULI, EEVA, PIHLA, KAISA JA VISA HALONEN

 

TERVEHDYS LUMISESTA IVALOSTA!

Karvalakki osoittautui tammikuun aikana hyväksi ostokseksi. Vaikka podimme influenssaa pahimpien pakkasten aikana, pääsimme myös toteamaan, että sopivalla pukeutumisella yli 30 asteen pakkanenkin on ihan kelpo ulkoilusää. Pari viime päivää on sitten oltu plussan puolella, mutta lunta riittää kyllä vielä muutamaksi kuukaudeksi. Tervetuloa katsomaan!

Tammikuun alussa ylitimme yhden suuren kynnyksen elämässämme: lähdimme ensimmäistä kertaa käymään Venäjällä. Kyseessä oli Venäjän Jippii-kuorotyön kymmenvuotisjuhla, johon suomalaisia kuorolaisia kutsuttiin mukaan. Kaikkiaan mukana oli 44 suomalaista eri puolilta maata. Porukka kokoontui tänne Ivaloon ja tammikuun kolmannen päivän aamuna suuntasimme kohti Raja-Jooseppia ja Murmanskia.

Perillä majoituimme paikallisen helluntaiseurakunnan uuden ja upean rukoushuoneen tiloihin. Suurin osa ryhmästä vietti lähes kaiken aikansa rukoushuoneen tiloissa ja muutamassa uudessa kauppakeskuksessa, joten kohtaaminen venäläisen arkitodellisuuden kanssa jäi ohueksi. Ohjelma oli tiivis, eikä laajoihin kaupunkikierroksiin tai kylästelyihin ollut mahdollisuutta.

Tapahtuman pääkonserttiin saapui arviolta 650 henkeä, joista noin puolet oli seurakunnan ulkopuolisia. Lukuisien konsertissa uskoon tulleiden ohella matkan tärkein osa oli perjantain rukousilta, jossa monet suomalaisetkin lapset täyttyivät Pyhällä Hengellä!

Paluumatkan aikana pakkanen kiristyi niin, että bussin kytkin alkoi jo osoittaa hyytymisen merkkejä. Kuljettaja arvioi pakkasta olevan noin 45 astetta… Suomeen kuitenkin päästiin ja matka oli kaikkiaan erittäin onnistunut.

Kuun puolessa välissä olin mukana Seinäjoella järjestetyssä Hyvä Sanoma -konferenssissa. Käytännönläheinen opetus ja työtoverien tapaaminen antoi sopivan piristyksen heti vuoden alkuun. Saman reissun aikana toteutui yllättäen myös hautumassa ollut auton vaihto. Majoittumisella entisen autokauppiaan luo saattoi olla osuutta asiaan.

Tammikuun viimeisellä viikolla olin Kemissä ja Torniossa. Kemin rukouskokouksen ilmapiiri oli erityisen vahva ja janoinen. Jotain uutta on selvästi tulossa! Myös Tornion yhteiskristillinen ilta perjantaina vahvisti uskoa siihen, että Meri-Lapin alueella on paljon hyvää tapahtumassa!

Kuun lopussa olivat myös sekä Aulin että Visan syntymäpäivät. Visan kuusivuotisjuhlille suuntasin Torniosta Kolarin kautta. Rukouskonferenssissa ehdin olla mukana vain yhden tilaisuuden ajan, mutta hyvä niinkin. Sali oli täynnä entiseen malliin. Mahtavaa, että Lapin puolesta rukoillaan myös isolla porukalla!

Kiitos kaikille rukoustuesta ja kaikesta muusta mukana elämisestä! Siunausta kirkastuvaan kevääseen ja ollaan yhteyksissä!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

 

UUTISKIRJE 1/2016

Siunattua uutta vuotta Ivalosta!
Olemme selvinneet elämämme ensimmäisestä matkasta Venäjälle Murmanskiin! Heti kotiin palattuamme aloitimme tosin influenssan potemisen, mutta senkin suhteen aletaan olla voiton puolella. Murmanskin reissusta enemmän seuraavassa kirjeessä.
Joulukuu on perheessämme juhlakuukausi: itsenäisyyspäivän, joulun ja uudenvuoden lisäksi syntymä- ja nimipäiviä on useita. Omia 40-vuotisjuhliani vietin seurakunnan kirpparin tiloissa. Kahvia ja kakkua oli tarjolla koko kirpparin aukioloajan. Väkeä kävi tasaisesti ja seurakuntalaisten lisäksi monet muutkin istahtivat kahvipöytään.
Itsenäisyyspäivä oli meille tuplajuhla: Suomen lisäksi juhlimme Kaisan päätöstä antaa kastaa itsensä! Kahden hengen kastejuhla oli hieno sikälikin, että olimme syksyn aikana rukoilleet, että kastejuhlaa saataisiin viettää ennen joulua.
Rukouspainotteinen aika seurakunnassamme jatkui rukous- ja paastopäivällä Ukontuvalla 10.12. Siitä oli hyvä jatkaa kohti Kemijärveä ja Sallaa. Perjantai-ilta Kemijärven rukoushuoneella oli todella siunattu! Rukousrintama vahvistuu myös Itä-Lapissa. Oli hienoa nähdä, kuinka asiat kehittyvät hyvään suuntaan! Kiitos myös Kaippioille mainiosta majoituksesta!
Sunnuntaikokous Sallassa oli niin ikään hyvähenkinen. Erityistä herkkyyttä tilaisuuteen toi uutinen poisnukkuneesta miehestä, joka oli saanut ottaa Jeesuksen vastaan elämänsä viime metreillä. Sallalaisten anteliaisuus on tehnyt vaikutuksen kerran toisensa jälkeen. Tällä kertaa sain kotiin viemisiksi monipuolisen joulupaketin! Tavaralahjoja enemmän lämmittivät kuitenkin kotiin lähetetyt terveiset ja esirukoukset. Erityiskiitos sallalaisille!
Joulun alla sain vielä vierailla Ivalon yläasteen yhdeksännen luokan opotunnilla kertomassa omasta urapolustani. Vastaanotto täkäläisillä kouluilla on ollut hämmästyttävän positiivinen! Rohkaisenkin ottamaan yhteyttä kouluille joka puolella, jos niin ei ole jo tehty!
Joulun ajan vietimme perheen piirissä täällä kotona. Joulupuun valinnassa päädyimme täkäläiseen puustoon sopien mäntyyn. Vuoden viimeisinä viikkoina etenkin Auli valmisteli Murmanskin matkaa, josta siis lisää ensi kerralla.
Kiitos yhteistyöstä ja mennään rohkeasti kohti uuden vuoden haasteita! Maali on taas vuoden lähempänä!
Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

UUTISKIRJE 12

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Olemme nyt asuneet Ivalossa puoli vuotta. Yötön yö on vaihtunut kaamokseksi, mutta uudessa ympäristössä viihtyminen ei ole siitä vähentynyt. Olemme saaneet myös olla terveinä, mistä suuri kiitos kaikille esirukoilijoille!
okakuussa alkanut kouluyhteistyö jatkui marraskuussa vilkkaana. Sain vierailla Ivalon lukiossa sekä uskontotunnilla esittelemässä helluntaiherätystä että opotunneilla kertomassa omasta “urapolustani”. Evankeliumin perusteet tulivat luontevasti esille molemmissa teemoissa: omasta elämästä ei oikein voin kertoa kertomatta elämän perustuksesta!

Omar Taleb vieraili seurakunnassamme marraskuun loppupuolella. Vierailimme hänen kanssaan sekä Inarin koulussa että Ivalon yläasteella ja lukiossa. Tuntien teemana oli maahanmuutto, mutta Omar kertoi tietysti oman tarinansa, mummon kuolleista herääminen mukaan lukien. Sekä oppilaat että opettajat kuuntelivat kiinnostuneina ja tekivät hyviä kysymyksiä. Inarissa yksi opettajista pyysi ensimmäiseksi kertomaan tarkemmin siitä, mitä mummolle oli tapahtunut! Kaikista kouluista saatiin hyvä palaute, eikä kukaan huomauttanut liian suorasta puheesta. Suurimmat esteet koulutyölle taitavat olla meidän omassa mielikuvituksessamme!

Ala-asteen tiloissa pidetty MIX-tapahtuma onnistui myös hyvin. Mukaan tuli lähes 30 lasta ja suuri joukko seurakunnan vapaaehtoisia. Myös Omar ja tulkkina toiminut Geert Laevens Kittilästä olivat mukana. Heidän pisteessään lapset - ja aikuisetkin - saivat tunnistaa tai arvata, mitä kieltä vieraat milloinkin puhuivat. Rukoillaan lapsityön vahvistumisen puolesta sekä täällä että koko Lapissa!

Loka-marraskuun vaihteessa pidettiin Lapin helluntaiseurakuntien työntekijäpäivät Posiolla. Oli hienoa nähdä työtovereita ja rakentua yhdessä! Suurkiitos posiolaisille! Pitkähkö matka oli siunaus tälläkin kertaa: Kivimäen Veikon ja Kauppisen Tapanin kanssa ei juttu loppunut kesken!

Kuun puolivälissä vierailimme Aulin kanssa Tornion helluntaiseurakunnassa. Viikonlopun teemana oli “Tahdotko tulla terveeksi” ja pääpaino oli hengellisessä terveydessä. Lauantai-iltana istuimme iltaa nuorten aikuisten kanssa ja sunnuntaina jatkettiin koko seurakunnan voimin. Oli hienoa nähdä, kuinka torniolaisten uskollinen työ on johtanut seurakunnan uuteen, rohkeasti uutta avaavaan vaiheeseen!

Kiitos teille kaikille yhteistyöstä ja tuesta! Rukoillaan tulevalle vuodelle viisautta keskittyä oikeisiin asioihin kaikessa tekemisessämme!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

UUTISKIRJE 11

RAUHAN TERVEHDYS IVALOSTA!

Vielä nousee aurinko Ivalossakin! Lunta on tullut ja mennyt, mutta lumiukkoja on silti ehditty tehdä. Revontulet ovat loimottaneet komeasti moneen otteeseen. Ulkona pimeys lisääntyy, mutta “vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan”!

Olemme saaneet olla terveinä ja arki on löytänyt uomansa täällä uusissa maisemissa. Hämmentävintä on edelleen se, kuinka lähellä seurakunnan tilat ja toiminta voivat olla! Meille on aivan uusi tilanne asua paikassa, josta voi milloin tahansa kävellä muutamassa minuutissa rukoushuoneelle, kirpputorille tai kylästelemään seurakuntalaisten luo!

Lokakuun aluksi ajelimme Kivimäen Veikon ja Kyrön Jounin kanssa Tampereelle helluntaiherätyksen Syyspäiville. Matka, 980 km suuntaansa, tuntui vastoin kaikkea todennäköisyyttä suorastaan lyhyeltä: seura oli niin hyvää, että keskustelut jäivät kesken sekä mennessä että tullessa! Syyspäivien anti oli hyvä ja monipuolinen. Itselleni jäivät erityisesti mieleen Hyvä Sanoma ry:n haaste 90 nuoren evankelistakoulutuksesta 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ja “Seurakunta jokaiselle 2020” -hankkeen seurakunnille annettu haaste uusien rukouspiirien synnyttämisestä sellaisille alueille, joissa niitä ei vielä ole. Hienointa kaikissa tällaisissa tapahtumissa on kuitenkin Pyhän Hengen läsnäolo sekä ystävien ja työtovereiden kohtaaminen.

Lokakuun aikana aloitettiin Inarissa säännölliset kokoontumiset arki-iltoina. Myös Ivalon seurakunnan nuoret aikuiset ovat kokoontuneet rukoilemaan ja kuuntelemaan, millä tavoilla Jumala haluaa toimia tämän ikäluokan parissa. Haluan jättää molemmat ryhmät erityisen esirukouksen kohteeksi, jotta kaikki saisi tapahtua mahdollisimman vahvassa Pyhän Hengen ohjauksessa!

Yhteistyö Inarin kunnan koulujen suuntaan sai vauhtia, kun kävin keskustelemassa sekä Ivalon että Inarin rehtoreiden kanssa. Ensimmäiset vierailut on jo tehty ja jatkoa seuraa. Hyvää pohjaa koulutyölle ja nuorison tavoittamiselle on rakennettu jo pitkään, kun Ivalon helluntaiseurakunta on pitänyt lauantai-iltaisin Gospel-kahvilaa Ivalon nuorisotiloilla.

Lapin alueen tavoittavan työn viikonloppu järjestettiin tällä kertaa Pellossa 17.-18.10. Saman viikonlopun aikana oli tapahtumia useammalla paikkakunnalla Lapissa, mutta länsirajan seurakunnat olivat Pellossa hyvin mukana. Viikonlopun teemana oli “Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa”. Kaikkia mukana olijoita rohkaistiin ottamaan askelia eteenpäin ja näin myös tehtiin käytännössä. Jopa kymmeniä vuosia evankeliumin työssä olleet saivat tehdä asioita, joita eivät aiemmin olleet rohjenneet tehdä.

Seurakuntien sunnuntaikokousten järjestäminen eri aikoihin teki mahdolliseksi olla mukana sekä Sodankylän että Rovaniemen seurakunnassa samana päivänä. Molemmista seurakunnista jäi sellainen tuntu, että uutta on avautumassa. Sodankylässä edellisenä päivänä pidetty rukous- ja paastolauantai tuntui todella harkkänä ilmapiirinä. Jatketaan ja vahvistetaan rukousta joka puolella!

Lapin työntekijäpäivät Posiolla olivat puoliksi loka- ja puoliksi marraskuussa. Niistä lisää seuraavassa kirjeessä. Kiitos kaikesta tuesta ja muistamisesta! Esirukouksenne ovat kantaneet ja tasoittaneet tietä hämmästyttävällä tavalla!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

UUTISKIRJE 10 /2015

Rauhan tervehdys Ivalosta!

Lämmin syyskuu tasapainotti mukavasti viileää kesää. Vielä elokuussa tuntui siltä, ettei syksy voi tulla, kun kesäkään ei ollut alkanut. Syyskuun loppua kohden alkoi olla vaikea ymmärtää, että lokakuu alkaa pian, kun lämmintä vain jatkui. Myös ruska oli keskimääräistä hienompi täällä Saariselän pohjoispuolella. Nyt lokakuun alussa ensilumi on nähty ja yöpakkasta on ollut yli kymmenen astetta. Taitaa tulla talvi!

Kotiutuminen Ivaloon on jatkunut mainiosti. Koulua on takana puolitoista kuukautta ja arki sujuu sujuvasti. Valtavat kiitokset esirukouksistanne, jotka ovat tasoittaneet tietä! Pihla oli viikon leirikoulussa kaukana etelässä - Oulussa ja Kuusamossa. Mukavaa oli ollut eikä koti-ikäväkään ollut vaivannut. Viimeistään nyt luokkakaverit tulivat hyvin tutuiksi! Eevan TET-viikko kukkakaupassa toisen saman luokan tytön kanssa onnistui myös hyvin. Työpäivien jälkeen Eeva suunnisti seurakunnan kirpputorille jatkamaan hommia!

Kaisan tähtihetki oli koulun yleisurheilukisoissa, joissa hän sai kultaa pituushypyssä. Kouluhommissa Kaisa on jatkanut samalla linjalla kuin ennenkin: olemalla aina ensimmäisenä valmis! Visa siirtyi jo kolmanteen kulkuvälineeseen tänä kesänä. Kevät alkoi pienellä potkupyörällä, josta siirryttiin tavalliseen polkupyörään jo ennen muuttoa. Syksyn alennusmyyntien aikaan päädyimme ostamaan jo isomman pyörän, koska ensi kesänä sellainen tarvittaisiin kuitenkin. Hymy oli harvinaisen leveä ensimmäisellä koeajolla!

Tanelin Jippii-kuva

Syyskuun merkittävin avaus oli Jippii-kuoron uusi alku Ivalossa. Auli toimii kuoron johtajana ja harjoitukset ovat viikottain rukoushuoneella. Ensimmäinen esiintyminen seurakunnan ulkopuolella oli samalla viikolla kuin ensimmäiset harjoitukset. Ivalon taiteiden yöhön liittyen järjestettiin “Lapset lavalla” -tapahtuma elokuvateatteri Aslakissa. Jippii-porukka lauloi kolme laulua täydelle salille lapsia ja vanhempia! Kuoro sai kutsun tulla mukaan myös kunnan joululaulutapahtumaan ja loppiaisena suunnataan suurtapahtumaan Murmanskiin. Myös koulukonsertteja tullaan pitämään. Rukoilkaa erityisesti Jippii-työn puolesta!

Kävimme syyskuun aikana myös tutustumassa Angelin Raamattu- ja rukouspiiriin. Uskomme, että juuri tällaisten pienten, eri kylillä toimivien ryhmien kautta Jumala pääsee tekemään tehokkaasti työtä. Viikko meidän käyntimme jälkeen Angelin kokouksessa oli yksi mies tullut uskoon! Haluankin rohkaista kaikkia pienten kylien asukkaita olemaan rohkeita oman alueen ihmisten tavoittamisessa. Jumalalla kutsuu ihmisiä aivan sinun lähelläsi ja haluaa toimia kauttasi!

Koko maan yhteysevankelistat kokoontuivat Keuruulle syyskuun alussa. Porukka on todella mahtava ja yhteys tuntuu vain paranevan kerta kerralta! Noissa tapaamisissa Jumala puhuu profetioiden kautta erikoisen selvästi. Oli upeaa saada olla yhdessä ja jakaa yhteistä näkyä!

Vaikka syyskuu oli “kotipainotteinen” eli reissaaminen jäi vähäiseksi, asiaa olisi useampaankin kirjeeseen. Lopetan tällä kertaa kuitenkin tähän ja toivotan runsasta Jumalan siunausta! Kiitos rukous- ja taloustuesta! Muistetaan edelleen puolin ja toisin!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

UUTISKIRJE 7-8/2015

Rauhan tervehdys Ivalosta!

Kesä on jo pitkälle kulunut, vaikka säiden puolesta tuntuu, ettei se ole kunnolla vielä alkanutkaan. Aurinko laskee jo koko maassa ja syyskausi lähestyy seurakunnissa. Meidän perheemme kesä on tietysti ollut pitkälti uuteen asuinympäristöön totuttelua ja tutustumista. Kotiutuminen on sujunut oikein hyvin, mistä haluamme Jumalan lisäksi kiittää kaikkia teitä, jotka olette muistaneet meitä rukouksin!

Vaikka kesään on mahtunut monenlaista, tämän kirjeen teemana ovat leirit. Jo viikon kuluttua muutosta suuntasimme Leppisleirille Enontekiölle. Olemme olleet mukana jo kolmesti aiemminkin, mutta tällä kertaa lyhin reitti kulki Karasjoen ja Kautokeinon kautta. Nyt leiripaikka oli myös asuinpaikkaamme etelämpänä, tosin vain kymmenkunta kilometriä!

Leppisleiri on upea osoitus lapsityön mahdollisuuksista pienessäkin seurakunnassa. Enontekiön noin 30 hengen helluntaiseurakuntaan kuuluu yksi lapsiperhe, jonka lapsi on vuoden ikäinen. Silti leirille tulee vuosi toisensa jälkeen niin paljon lapsia, että majoitustilat ovat usein äärirajoilla! Tärkein selitys lienee talvikaudella säännöllisesti pidettävä Mix-kerho, jonka ansiosta lasten ja vanhempien luottamus on saavutettu.

Ivalon seurakunnan leiri järjestettiin seurakunnan omalla Ukontuvalla - paikassa, johon jokaisen kannattaa käydä tutustumassa! Tämän leirin huippuhetkiä oli kolmannen leiripäivän opetustunnit isommille leiriläisille. Tarkoitus oli pitää kaksi noin 45 minuutin opetusta ja niiden välissä vartin tauko. Leiriläiset alkoivat kuitenkin kysellä ja keskustella niin aktiivisesti, että taukoa ei pidetty, vaan opetus ja keskustelu jatkui yhtämittaisesti kaksi tuntia! Toivottavasti myös meiltä aikuisilta löytyy tällaista intoa ja nälkää! Koko leirin ajan tunnelma oli erityisen rauhallinen ja leiriläiset olivat innolla mukana kaikessa tekemisessä.

Kesän kolmas leiri oli Kemi-Tornion nuortenleiri. Siellä Jumalan sanan tutkiminen ja Pyhän Hengen voiman kokeminen muodostivat upean kokonaisuuden. Monet leiriläiset todistivat saaneensa pelastusvarmuuden ja Pyhän Hengen kasteen. Kaksi leiriläistä kävi myös vesikasteella, joten uskonelämän lähtökohdat tulivat varmasti kaikille selviksi! Suurkiitos kemiläisille ja torniolaisille!

Näiden leirien jälkeen olen entistäkin vakuuttuneempi leirien tärkeydestä lapsille ja nuorille. Siellä voidaan keksittyä yhteyteen sekä Jumalan että ihmisten kanssa. Siellä tehdään uskonratkaisu. Siellä täytytään Hengellä. Siellä saadaan kutsu Jumalan valtakunnan työhön. Kaikki tämä voi toteutua myös muualla, mutta leireillä se usein tapahtuu helposti ja luontevasti.

Kaikkien seurakuntien ei ole syytä pitää omaa leiriä ainakaan joka kesä. Voimia kannattaa yhdistää ja samalla eri paikkakuntien lapset ja nuoret tutustuvat toisiinsa. Myös muina vuodenaikoina järjestettäviä leirejä kannattaa harkita - kesä kun on vain kerran vuodessa. Olennaista on, että leireillä uskalletaan julistaa ja toteuttaa rohkeasti evankeliumia.

Elokuun alkupuoli on meillä koko perheen yhteistä loma-aikaa. Sen jälkeen, jos Herra suo, pääsemme käynnistämään uusia asioita uusissa ja vanhoissa paikoissa. Kiitos, kun muistat meitä ja koko Lappia rukouksin! Herra sinua runsaasti siunatkoon!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen
 
Matkalla Leppisleirille, kello on 00:30.

 

Uutiskirje 6/2015

Rauhan tervehdys Ivalosta!

Täällä sitä nyt sitten ollaan, ensimmäisessä asuinpaikassamme, joka meidänkin mielestämme on oikeasti lapissa! Muutto sujui hyvin ja kotiutuminen on edennyt mukavasti, tosin pienen flunssan säestämänä. Suurin osa tavaroista löytänee paikkansa jo ennen seuraavaa auringonlaskua. Vastaanotto seurakunnassa on ollut todella lämmin. Olemme saaneet tuntea tulleemme kotiin.

Toukokuuta leimasi lähestyvä muutto, joka oli ajatuksissa taustalla koko ajan. Aloitimme kuukauden sieltä, mihin sen lopetimmekin - Ivalosta. Vapun Jeesus-marssi keräsi suuren määrän osallistujia Suomesta, Norjasta ja Venäjältä. Kyläläiset seurasivat marssia kiinnostuneina. Monet jopa siirtyivät marssin mukana uusille parkkipaikoille katselemaan, kuuntelemaan ja kuvaamaan tapahtumaa. Kuvia marssilta voit käydä katsomassa Ivalon helluntaiseurakunnan kotisivuilla. Tapahtuma jatkui lukion tiloissa ja rukoushuoneen pihapiirissä koko viikonlopun. Vaikka ivalolaiset eivät lähteneet vielä suurin joukoin mukaan tilaisuuksiin, sadat asukkaat ja ohikulkijat saivat kuulla ja nähdä väläyksiä siitä ilosta ja yhteydestä, jonka Jeesus voi saada aikaan!

Toukokuun ensimmäisen kokonaisen viikon teemaksi nousi koulutyö. Ensin maanantaina Leevi Ahopelto innosti Rovaniemellä seurakuntia ottamaan yhteyttä kuntien koulutoimeen ja solmimaan yhteistyösopimuksia osaksi tulevaa opetussuunnitelmaa. Osallistujia tuli paikalle ilahduttavan paljon ja suurin osa Lapin helluntaiseurakunnista oli edustettuna.

Torstaina samalla viikolla sain olla Olli Teukun mukana, kun sallalaiset viidesluokkalaiset kävivät tutustumassa paikallisen helluntaiseurakunnan rukoushuoneeseen ja kuulivat samalla perustietoa helluntaiherätyksestä, seurakunnan toiminnasta ja kristinuskon ytimestä - Jeesuksesta Kristuksesta. Mukana ollut koulunkäynninohjaaja piti vierailua niin hyvänä, että aikoi suositella käyntiä muillekin koulun opettajille!

Perjantaina vierailin vielä Yläkemijoen koulun seitsemännen luokan uskonnontunnilla. Näiden koulukäyntien lisäksi piipahdin keskiviikkona Helsingissä Hyvä Sanoma ry:n hallituksen kokouksessa. Samalla sain käydä ensimmäistä kertaa elämässäni Metrokappelin tiloissa Kontulassa. Viikko huipentui sunnuntaina Rovaniemellä, kun uuden Jippii-levyn julkaisemiskonsertissa useampi kuulija halusi ottaa Jeesuksen vastaan vapahtajanaan!

Toukokuun toinen viikko oli Rovaniemellä rukousviikko. Kairatemppelin ovet olivat auki rukoilijoille maanantaista perjantaihin aamukymmenestä iltakahdeksaan. Suunnitelmissa on jatkaa rukousviikkoja kerran kuussa toistaiseksi. Vanhimmisto jatkoi rukousta vielä viikonloppuna Pyhätunturilla ja viikon päätteeksi saimme nauttia hienosta kiitosjuhlasta, jossa Rovaniemen seurakunta siunasi perhettämme kohti uusia haasteita. Kiitos rovaniemeläisille kuluneista vuosista! Yhteistyö jatkuu nyt uudesta lähtökohdasta!

Vielä ennen muuttotouhuja sain vierailla Torniossa nuorten Gospel-illassa, joka oli järjestetty paikalliseen nuorisotilaan. Ilta oli todella mukava ja ilmapiiri täysin avoin. Mitään rajoituksia sanoman sisällön suhteen ei henkilökunnan puolelta asetettu. Kiitos Tuomas ja kumppanit ja jatkakaa samaan malliin!

Helluntaiviikonlopun vietimme jo puolessavälissä Ivaloa - Sodankylässä. Lapin maakuntajuhlat, tai Sodankylä-missio, oli erittäin onnistunut tapahtuma. Sodankyläläiset olivat nähneet suuren vaivan tapahtuman eteen ja järjestelyt toimivat erinomaisesti. Marko Selkomaan julistus oli selkeää ja haastavaa ja koko viikonlopun yllä oli vahva rukouksen henki. Armolahjat toimivat, sairaita parani ja ainakin yksi sodankyläläinen halusi antaa elämänsä Jeesukselle! Sodankylässä saadaan varmasti niittää tapahtumaan liittyvää satoa jatkossakin!

Kesä alkaa nyt entistä valoisammissa tunnelmissa. Yöttömän yön todellisuutta ei tarvitse arvailla, vaan aurinko paistaa ihan reilusti ympäri vuorokauden useamman viikon ajan. Uskomme, että myös työtämme ja näkyämme ajatellen on avautumassa jotain aivan uutta! Kiitos, kun olet mukana rukouksin ja taloudellisesti! Ole siunattu Jeesuksen nimessä!

 

 Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

Uutiskirje 5/2015

RAUHAN TERVEHDYS VANTTAUSKOSKELTA!

Tämä on viimeinen uutiskirje, joka alkaa yllä olevilla sanoilla. Kaksi ensimmäistä sanaa saattavat säilyä, mutta ainakin kolmas vaihtuu. Jo parissa edellisessä kirjeessä on tullut vihjauksia tulevasta muutosta, mutta nyt kerron siitä vähän laajemmin.

Samassa yhteydessä, loppiaisena 2014, kun täysiaikainen yhteysevankelistan työ alkoi tuntua ajankohtaiselta, aloimme perheenä pohtia myös muuttoa Inariin. Koimme, että se olisi tässä vaiheessa paras tukikohta koko maakunnan alueelle ulottuvaan työhön - vaikkei ihan keskellä Lappia toki olekaan! Suunta oli meillekin yllätys, koska emme olleet koskaan suunnitelleet muuttavamme Ylä-Lappiin. Oletimme, että nämä kaksi asiaa, kokoaikainen yhteysevankelistan työ ja muutto Inariin, toteutuisivat yhtä aikaa. Merkiksi opettajan työn jättämisestä asetimme sen, että vähintään puolet Lapin helluntaiseurakunnista lähtee tukemaan työtä taloudellisesti. Vastaavasti muutto toteutuisi, jos saisimme talon myydyksi.

Kevään 2014 aikana tuli melko nopeasti selväksi, että reilusti yli puolet seurakunnista lähtee kannatukseen mukaan. Päätös ammatin vaihtamisesta oli näin ollen helppo. Taloa aloimme kaupata pikku hiljaa ajatuksena muutto syksyllä 2014. Suunta oli selvä, koska meillä itsellämme oli asiasta varmuus ja olimme saaneet siihen varsin yliluonnollisiakin vahvistuksia. Hurjin juttu sattui yhteysevankelistatapaamisessa keväällä 2014, kun eräs kollega sai rukouksessa selkeän sanan minulle. Hänelle sana oli täysin järjetön, eikä hän siksi ensin halunnut edes sanoa sitä. Sana oli “Avvil” - Ivalo pohjoissaameksi!

Talon myyminen edistyi kuitenkin tahmeasti, tarkemmin sanottuna ei lainkaan. Puskaradiosta ei ollut apua. Myöskään kaupan ilmoitustaulu tai lehti-ilmoitukset eivät poikineet mitään. Tori.fi-sivuston myynti-ilmoituksen perusteella yksi pariskunta kävi katsomassa taloa palaamatta koskaan asiaan. Lopulta annoimme myyntitehtävän välitysfirmalle, jonka kautta myös yksi pariskunta kävi paikalla - tekemättä tarjousta.

Elokuussa talo oli myymättä ja lapset menivät vanhaan tuttuun kouluun. Minä aloitin uuden työn tukikohtana Vanttauskoski. Myynti-ilmoitukset vanhenivat ja kiinteistövälitysfirma meni konkurssiin. Ajattelimme palaavamme myyntiasioihin kevättalvella.

Tammikuussa, vuosi muuttoajatuksen syttymisestä, ostaja sitten yllättäen löytyi. Pääsimme heti sopimukseen siitä, että voimme asua nykyisessä talossa koulun päättymiseen asti. Ivalosta löytyi sopiva vuokratalo, johon allekirjoitimme vuokrasopimuksen lähes päivälleen vuosi “Avvil”-sanan saamisesta! Mitä ilmeisimmin suunta oli oikea, mutta ajatuksemme ajoituksesta oli ollut väärä.

Muutamme siis Ivaloon 30.5.2015. Ivalon helluntaiseurakunnasta tulee myös palkanmaksaja, jonka tilille kannatukset jatkossa ohjataan. Muistakaa rukouksin, että kaikki muuttoon liittyvä ja sopeutuminen uuteen paikkaan sujuu mahdollisimman hyvin! Koko perhe on muuttamassa hyvillä mielin, vaikka varmaan haikeuttakin tullaan kokemaan.

Paljon muutakin huhtikuussa tapahtui. Luulenpa, että jos kirjoittaisin kaiken kohta kohdalta, kukaan ei jaksaisi sitä lukea. Niinpä päätän nyt tähän ja haastan vain lopuksi mukaan Sodankylän juhlille 23.-24.5. Jutellaan siellä lisää! Kiitos esirukouksista ja kaikesta muusta tuesta!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

Uutiskirje 4/2015

RAUHAN TERVEHDYS VANTTAUSKOSKELTA!

Kaisa täyttää yhdeksän vuotta tänään 8.4., kun tätä kirjoitan. Muutamaa kuukautta ennen hänen syntymäänsä muutimme tähän Lohirannantielle. Tämä ajanjakso elämässämme päättyy toukokuun lopussa, kun jo reilun vuoden hautunut ajatus vielä pohjoisempaan muuttamisesta toteutuu. Jätetään muuttokuvioiden tarkempi kertominen kuitenkin seuraavaan kirjeeseen, koska maaliskuussa oli niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista!

Kymppiviikko maaliskuun alussa on Pohjois-Suomen hiihtoloma-aika. Käänsimme auton keulan heti lauantaina kohti Ivaloa, jossa saimme olla mukana ehtoolliskokouksessa ja kuulijoina myös maanantain Israel-illassa. Ehdimme myös toteuttaa hiihtoloman ideaa sekä tasa- että mäkimaalla. Laskettelimme ensimmäistä kertaa Saariselällä! Viikon puolivälissä suuntasimme Pelloon ja olimme siellä mukana sekä torstain rukouskokouksessa että sunnuntain Hyvän sanoman tilaisuudessa. Piipahdin myös Kolarin puolella Sieppijärvellä keskustelemassa ja rukoilemassa uusien ja vanhempien kolarilaisten kanssa.

Muita seurakuntavierailuja maaliskuussa olivat rukouskokouskäynnit Kittilässä ja Sodankylässä. Jälkimmäisessä käytiin myös läpi toukokuun isojen juhlien järjestelyjä. Kuun lopulla kävimme vielä koko perheenä Kemijärvellä, missä saimme kaiken muun hyvän lisäksi maistella brasilialais-suomalaisen pariskunnan 20-vuotishääkakkua!

Kuukauden kohokohtiin kuului ehdottomasti Pellossa järjestetyt Lapin helluntaiseurakuntien rakentumis- ja neuvottelupäivät. Ilmapiiri oli erinomainen ja Ville Pitkäsen opetus tervettä ja selkeää. Kaikki toimi myös käytännön järjestelyjen puolella. Suurkiitos pellolaisille!

Kouluvierailuja alkaa tulla ohjelmaan mukaan hiljalleen. Ylitornion lukiossa kerroin helluntaiherätyksestä ja siihen liittyen siitä, kuinka Jumala konkreettisesti toimii tänäkin päivänä. Oppilaat tuntuivat kuuntelevan ihan tosissaan! Entisessä työpaikassani Yläkemijoen koululla kävin pitämässä pääsiäispäivänavauksen. Eräs koulun opettaja sanoi palautteeksi, että jos tuosta ei ymmärtänyt, mistä pääsiäisessä on kysymys, niin sitten ei voi mitään!

Loppukuusta työt keskittyivät Rovaseudulle. Itse vierailin Ounasjokivarren solussa, joka osoittautui erinomaisen kodikkaaksi ja toimivaksi - suorastaan kotiseurakunnaksi! Pyhän Hengen läsnäolo oli todella voimakas niin rukouksessa, lauluissa kuin keskusteluissakin! Auli alusti vapaamuotoisessa naistenillassa keskustelun valmentamissuhteesta, jossa vanhempi uskova ottaa nuoremman määrätietoiseen “opetuslapseuskouluun”. Tällaisen mallin nousu toisi varmasti paljon hyvää seurakuntiin!

Helluntaiseurakunnan kojulla Rovaniemen markkinoilla ei ollut tarjolla Lapin kultaa vaan ihan sitä taivaallista. Arpajaisissa oli palkintoina mm. “Tartu käteen” -CD:tä, joiden kautta monet rovaniemeläiset saavat kuulla perusevankeliumin. Seurakuntalaiset aktivoituivat markkina-aktioon niin mainiosti, että vuorot tulivat täyteen aivan vaivattomasti - välillä vapaaehtoisista oli jopa ylitarjontaa! Kiitos kaikille mukana olleille, leipojille, käsityöläisille ja ennen kaikkea rukoilijoille!

Kiitos, kun olet mukana työssä rukouksin ja taloudellisesti! Yhdessä olemme aina enemmän!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

Rovaniemen markkinoilla

 

UUTISKIRJE 3 - 2015

Kuulumisia Vanttauskoskelta!

Rauhan tervehdys Vanttauskoskelta! Helmikuu oli yliluonnollinen kuukausi ainakin säiden suhteen! Käsittämättömän lauha keli aiheutti haastavia ajokelejä, mutta toi muuten mukavan keväisen tunnelman. Kevään odotukseen liittyy meillä tällä kertaa myös suurella todennäköisyydellä asuinpaikan vaihtuminen, josta kuitenkin enemmän asian varmistuttua. Kiitos, kun rukoilette myös asunto-asioiden puolesta!

Tammikuu päättyi ja helmikuu alkoi Sodankylässä. Viikonlopun aikana suunniteltiin kevään suurta tapahtumaa, Maakuntajuhlia, Sodankylä-missiota tai millä nimellä sitä sitten kutsutaankin. Joka tapauksessa tuleva helluntaiviikonloppu (23.-24.5.) on varmasti sen arvoinen, että silloin kannattaa suunnata Sodankylään! Luvassa on Marko Selkomaan julistusta ja yhteyttä monessa muodossa. Rukoukseen panostetaan erityisen voimakkaasti. Sodankylän seurakunta on ottanut juhlien järjestämisen tosissaan ja ennakkotyö on sen verran perusteellista, että koko paikkakunta tulee kosketetuksi evankeliumilla, vaikka itse juhlia ei edes pidettäisi!

Helmikuun aikana kilometrejä kertyi melkoisesti. Kävin kertaalleen Sallassa, Pellossa, Kemissä ja Torniossa sekä Ylitorniolla jopa kahdesti. Toki samalla suunnalla olevilla paikkakunnilla niputettiin osittain samoille reissuille. Pääviestinä oli rohkaisu yksimielisyyteen ennen muuta rukouksessa. On ollut todella hienoa, että useammassa seurakunnassa rukoukseen on tartuttu päämäärätietoisesti!

Torniossa sain olla mukana nuortenillassa, jossa päästiin miettimään seurakunnan ja oman elämän asioita todella perusteellisella tasolla. Mukana oli hyvässä suhteessa rakentavaa kritiikkiä, itsekritiikkiä ja uskonhenkeä. Kiitos mukavasti illasta teille! Sodankylässä, Pellossa ja Ylitorniolla mukana oli myös upeita musiikkivoimia. Markku Lilleberg, Pauli Vähäsarja ja Vesa Toivainen esittivät Paulin itse tekemiä lauluja, jotka saivat kaikkialla erinomaisen vastaanoton. Kiitos pojille hyvin alkaneesta yhteistyöstä!

Kevään mahdollisuuksista kannattaa Sodankylän juhlien lisäksi merkitä kalenteriin Kemissä 17.-19.4. pidettävä “Valloita maa - löydä lähimmäinen” -viikonloppu. Mukana on Jari Vahtera jakamassa ajatuksia ja kokemuksia evankeliumista, joka on Jumalan voima. Tule ihmeessä mukaan!

Kiitos kaikille rukouksin ja taloudellisesti meitä tukeneille! Jatketaan kohti kirkastuvaa kevättä!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

 

UUTISKIRJE 2/2015

Rauhan tervehdys Vanttauskoskelta!

Tammikuun loppuessa loppui myös yli 14 vuotta kestänyt jakso perheemme elämässä. Visa, nuorin lapsemme, täytti viisi vuotta, joten meillä ei enää ole pieniä lapsia! Näin ainakin itse asian määrittelemme. Tammikuu alkoi niin ikään syntymäpäiväjuhlien merkeissä. Sallan pastori Olli Teukku täytti kymmenkertaisen määrän vuosia Visaan verrattuna. Juhlat olivat todella mukavat ja lämminhenkiset! Ja ruoka oli hyvää! Kiitokset Sallaan vielä kertaalleen!

Juhlat jatkuivat Seinäjoella 16.-18.1. Hyvä Sanoma ry:n puuhaama “Valloita maa” -konferenssi antoi omaan työhön todella paljon eväitä, ja pitkähkö ajomatka tuntui loppuvan kesken Esa Pikkumäen, Janne Kehusmaan ja Mikael Lankosken mainiossa seurassa. Konkreettisimpia tuomisia konferenssista oli “Tartu käteen” -CD, joka on erinomainen väline perusevankeliumin levittämiseen vaikka joka kotiin! Kannattaa ehdottomasti tutustua ja tilata!

Rukousherätys tuntuu nousevan eri puolilla Lappia ja varmasti laajemminkin. Rovaniemellä koko tammikuun teemana oli rukous eikä sitä aiota unohtaa tulevinakaan kuukausina. Rukouspainotteisen opetuksen lisäksi kokouksissa on rukoiltu reilusti aiempaa enemmän. Vierailu Posion rukouskokouksessa todisti oikeaksi pastori Pekka Visalalta kuulemani viestin siitä, että Posion seurakunta on rukoileva seurakunta. Pyhän Hengen läsnäolo oli todella tuntuva!

Niin oli myös Kolarin rukouskonferenssissa, jossa Lappia on kannettu jo vuosien ajan. Kiitos siitä Jorma Lappalaiselle ja Kolarin seurakunnalle! Muokattuun maaperään on hyvä kylvää! Kolarin vierailun yhteydessä jatkoin myös projektia, josta Fidassa käytettäisiin määritelmää “erityistehtävissä”. Jos haluat kuulla enemmän, ota yhteyttä suoraan minuun. Rukous tämän asian puolesta on äärimmäisen tärkeää, vaikka et tietäisi, mistä on kyse!

Kuukauden viimeisen viikon aluksi saimme Rovaniemelle mielenkiintoisen vieraan. Omar Taleb, entinen algerialainen muslimi, nykyinen rautavaaralainen evankelista, otti tuntumaa Rovaniemen maahanmuuttajatilanteeseen ja sai solmittua melkoisen määrän hyviä kontakteja. Kun kuljin hänen kanssaan kaupungilla, huomasin hänen toimivan kuin Paavali Ateenassa: hän puhutteli kaikkia, joita sattui tapaamaan! Yhteistyölle seuraa varmasti jatkoa!

Kiitos, että olette muistaneet ja muistatte meitä rukouksin! Jatketaan yhdessä eteenpäin ja toteutetaan sitä periaatetta, jonka Carl-Gustaf Severin esitteli Seinäjoella: herätystä odotellessa jokainen meistä voi voittaa yhden läheisensä Kristukselle tämän vuoden aikana. Itse asiassa silloin meillä ON herätys…

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen

 

UUTISKIRJE 01/2015

Rauhan tervehdys Vanttauskoskelta!

Uusi vuosi on alkanut ja ensimmäinen puolivuotinen yhteysevankelistan hommassa on takana. Jonkinlaista sopeutumista uuteen elämäntapaan on tapahtunut, koska enää ei tarvi joka sunnuntai-iltana ihmetellä sitä, että huomenna ei ollakaan menossa koululle töihin!

Auli on aloittanut taloushallinnon opinnot, jotka tosin tapahtuvat paljolti etänä. Maaliskuusta heinäkuulle ulottuva työharjoittelujakso on sitten intensiivisempi, mutta uskomme asioiden järjestyvän niin, että kaikki sujuu sujuvasti lastenhoidon, kulkemisten ym. osalta. Muistakaa näitä asioita rukouksin!

Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna Ivalon Ukontuvalle kokoontui hengellisen työn vastuunkantajia Suomen, Norjan ja Venäjän pohjoisimmilta paikkakunnilta. Sain kunnian olla mukana tapaamisessa, koska työalueeni kattaa myös Pohjois-Lapin. Oli todella hienoa oppia tuntemaan naapurimaiden työtovereita, jotka jäävät helposti vieraiksi, vaikka ovat niin lähellä. Koko viikonloppua leimasi lämmin ja kodikas ilmapiiri. Kiitos ivalolaisille tästä tärkeästä avauksesta!

Toukokuu on vielä melko kaukana, mutta tulee kuitenkin yllättävän pian. Sodankylän helluntaiseurakunta otti hienon uskon askeleen lupautuessaan järjestämään tulevan kevään maakuntajuhlat. Joulukuun 10. päivä kävimme Pikkumäen Esan kanssa Sodankylän vanhimmiston juttusilla juhlien suunnittelun merkeissä. Pääpuhujaksi on varattu Marko Selkomaa ja luvassa on varmasti viikonloppu, joka sytyttää jokaista paikalle tulevaa. Varaa siis kalenterista jo tässä vaiheessa 23.-24.5.!

Muuten joulunalusaika kului Rovaniemellä. Useampi jo pitkään odottanut tapaaminen saatiin hoidettua ja 500 Hyvä Sanoma -lehteä jaettua Yläkemijoen alueelle. Haastavista keliolosuhteista huolimatta auto jäi lehdenjakomatkoilla vain kerran jumiin ja siitäkin päästiin lähitalon hiekkavaraston avulla näppärästi jatkamaan.

Joulun vietimme kotona, mutta Tapaninpäivänä suuntasimme Aulin kotiin Ranualle. Sieltä tein päivämutkan Ylitornion avovankilaan 27.12. Pakkasta oli melko reippaasti, mutta auto ei oikutellut, ja Rovaniemeltä mukaan lähteneen Eija Snickerin jalatkaan eivät paleltuneet kovin pahasti, vaikka olin unohtanut suositella toppahousuja… Jouluinen hartaus- ja keskusteluhetki vankilassa oli oikein hyvä. Hienoa, että vierailut on saatu käyntiin ja säännöllisiksi!

Uusi vuosi vaihtui Pellossa, mutta siitä enemmän seuraavassa kirjeessä. Kiitos kuluneesta syyskaudesta kaikille, jotka ovat olleet mukana rukouksin ja muilla tavoin! Kiitos Jumalalle, että Hän on ollut mukana joka päivä ja tulee olemaan tänäkin vuonna - meidän kaikkien kanssa!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen


UUTISKIRJE 12/2014

Rauhan tervehdys Vanttauskoskelta!

Syyskausi on kulunut jo pitkälle. Meidän perheessämme syksy on ollut siinäkin mielessä mukava, että olemme saaneet olla melko tavalla terveinä. Kiitos siitä Herralle! Ulos on kertynyt jonkin verran valkoista ainetta, joka vihjaa joulun läheisyydestä. Ensimmäisiä kalentereiden luukkuja on avattu ja joululahjalistoja mietitty vielä kertaalleen. Meillä joulukuu on yhtä juhlaa: 4.12. Tanelin syntymäpäivä, 6.12. Suomen itsenäisyyspäivä, 11.12. Tanelin nimipäivä, 13.12. Eevan syntymäpäivä (ja Lucian päivä), 16.12. Aulin nimipäivä, 24.12. jouluaatto ja Eevan nimipäivä…

Mutta marraskuussakin tapahtui yhtä ja toista! Marraskuun alku tuli mainittua jo edellisessä kirjeessä. Marko Selkomaan Lapin kierros päättyi Rovaniemelle lauantain seminaariin ja kolmeen muuhun tilaisuuteen. Jos et päässyt mukaan tai haluat kerrata, käy osoitteessa www.kairatemppeli.fi/media-2. Suosittelen! Muuten marraskuu oli pitkälti rukouskokousten kuukausi. Kun annamme Jumalan muokata itseämme ja ympäristöämme rukouksen kautta, kaikki muukin onnistuu paljon paremmin! Kun pääsemme yhä lähemmäs seurakunnan yksimielistä rukousta, vain taivas on rajana!

Ensimmäinen vierailu suuntautui ihan lähelle Ranualle. Kotikokous oli mukava ja rukouksen aikana saimme siunata toisiamme oikein tosissaan. Jumala kyllä toimii, kun annamme Hänelle tilaisuuden! Sallan vierailu alkoi niin ikään rukouskokouksesta. Myös Sallassa rukoiltiin paljon toisten paikalla olleiden puolesta. Se muuten lisää yhteyden tuntua melko reilusti! Lisäksi tapasin vanhimmiston jäseniä yhdessä ja erikseen. Pääsin jopa käymään Savukoskella ensimmäistä kertaa elämässäni! Ylitorniolla oli rukouskokous sekä keskiviikkona että torstaina ja molempiin tuli mukavasti porukkaa. Ylitorniolla on panostettu rukoukseen sairaiden puolesta ja monia paranemisia on myös todistettu! Aina kannattaa rukoilla! Kuukauden viimeiset päivät olimme koko perheenä Torniossa. Lauantaina mietimme seminaarissa tämän päivän haasteita seurakunnassa. Ilmapiiri oli avoin ja keskusteleva ja eri sukupolvet olivat hyvin edustettuina. Sunnuntain aamukokous oli myös erittäin “hyvähenkinen”. Seurakunnan nuoret toimivat rukouspalvelijoina ja Herra kosketti ihmisiä!

Viikon 45 lopussa lähdimme Rovaniemeltä viiden hengen porukalla GLS-seminaariin Helsinkiin. Itse olin ensimmäistä kertaa mukana. Seminaarin opetus on erinomaista eikä päästä helpolla! Selkeitä ja vahvoja haasteita tuli niin paljon, että kaikkea ei kerralla oikein voinut edes sulattaa. Onneksi DVD-levyjen kautta voi palata asiaan uudestaan! Ja oli muuten mukava käydä pitkästä aikaa vanhassa kotikaupungissa! Rovaniemellä järjestetystä Syyssateen Siunaus -tapahtumasta jäi päällimmäisenä mieleen Jukka Jämsenin lause: “Jos annamme Jumalasta sellaisen kuvan, että Hän on tylsä, se ei ole virhe vaan synti!” Palvellaan jännittävää ja mielenkiintoista Jumalaa niin, että se alkaa kiinnostaa kaikkia!

Kiitos kaikille, jotka tukevat meitä rukouksin, taloudellisesti tai ihan miten tahansa!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa

Nuorekas rukouspalvelutiimi


UUTISKIRJE 11/2014

Rauhan tervehdys Vanttauskoskelta!

Marraskuu alkoi ja joulu lähestyy! Joululahjalistoja on meidän taloudessamme väsätty jo jonkin aikaa. Talvi on tullut ja mennyt 2-3 kertaa, mutta keskimäärin se tulee kumminkin jossain vaiheessa.

Lokakuun viikonloput olivat täyttyneet yhtä lukuun ottamatta jo etukäteen - osa jopa yli vuoden etukäteen. Kyse ei kuitenkaan ollut tiukasta vierailuaikataulusta vaan erilaisista koulutus- ja neuvottelutapahtumista. Heti kuun alussa koko maan yhteysevankelistat kokoontuivat Vilppulan evankelistakodille tapaamaan Jumalaa ja toisiaan sekä käymään läpi ajankohtaisia asioita. Vahvassa rukouksen ilmapiirissä sujunut viikonloppu toi tukun hyviä ideoita (esim. telttakokoukset ilman telttaa) ja muutamia mielenkiintoisia profetioita, jotka vahvistivat omaa ymmärrystä asioista. Sain myös kertoa kollegoille oman kokoaikaisen työn alkuvaiheista. Voin suositella evankelistakotia todella lämpimästi vaikka lomapaikaksi! Talo on niin rukouksella kyllästetty, että siellä on poikkeuksellinen ilmapiiri!

Viikkoa myöhemmin ajelimme Visalan Pekan kanssa Enontekiölle Kelotin Rantamajoille Lapin helluntaiseurakuntien työntekijäpäiville. Tunnelma oli erikoisen lämmin ja yhteyttä rakentava. Perjantaina ehdimme miettiä paikallisen vanhimmiston kanssa tärkeimpiä painopisteitä Enontekiön suunnan työhön. Erityiskiitos Pekalle matkaseurasta ja Salmen Ullalle ja Paavolle majapaikasta!

Seuraava viikonloppu vei taas kohti etelää, Keuruuta ja Isossa Kirjassa pidettyä “Ihmeiden aikakausi” -seminaaria. Menomatka taittui Visalan perheen seurassa ja paluumatka appivanhempien kyydillä. Kaakkois-Lappi oli hyvin edustettuna seminaarissa! Marko Selkomaa ja Pekka Perho opettivat mielenkiintoisesti ja käytännönläheisesti Jumalan ihmeitä tekevästä voimasta ja Hänen äänensä kuulemisesta. Lauantai-illan saunasta suoritin myös vuoden luultavasti viimeisen uintireissun.

Suuri osa arkipäivistä kului yhteydenpidossa ja Marko Selkomaan Lapin vierailun suunnittelussa. Myös oman seurakunnan käytännön kysymykset haukkasivat tavallista enemmän aikaa. Kuun alkupuolella osallistuin lisäksi Sodankylän vanhimmiston kokoukseen. Loppukuusta ehdimme viettää Aulin kanssa pari päivää Pellossa ihan kahden kesken. Hieno juttu! Työhön liittyvää tosin oli se, kun kävimme Esko Raution ja Jussi Jokisaaren kokouksessa ottamassa muutaman kuvan. Samalla oli hienoa tavata veteraaneja ja olla heidän siunattavanaan.

Lokakuun-marraskuun vaihde sujui sitten erikoisen mukavissa merkeissä, kun sain olla mukana Marko Selkomaan Lapin kierroksella alusta loppuun. Kokoukset sujuivat hienosti ja niiden ulkopuolella vahvistui käsitykseni Markosta erikoisen tasapainoisena ja nöyränä Herran palvelijana. Lähes kahdenkymmenen uskonratkaisun tehneen lisäksi hienointa oli lauantain “Tasapainoisesti Jumalan käytössä” -seminaarin runsas osanotto ympäri maakuntaa. Hienoa, kun tulitte mukaan!

Marraskuussa työn painopiste tulee olemaan kolmella paikkakunnalla, jotka olen kokenut tässä vaiheessa keskeisiksi. Salla, Tornio ja Ylitornio ovat prioriteettilistan kärjessä ainakin jonkin aikaa. Muistetaan näitä paikka- ja seurakuntia erityisellä rukoustuella!

Kiitos, kun muistatte myös meitä!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa

 

UUTISKIRJE 10 - 2014

Rauhan tervehdys Vanttauskoskelta!

Syyskuu on takana ja sitä kuvaa parhaiten sana monipuolinen. Kahta samanlaista päivää ei todellakaan ole ollut!

Perheenä vietimme erityistä aikaa 21.-26.9., kun saimme pitää vierainamme kahta unkarilaista ystävyyskoulun oppilasta. Yhteiselo sujui hienosti ja saimme myös selkeän rukousvastauksen, kun iltarukouksessa pyysimme revontulia ja puolta tuntia myöhemmin ihailimme niitä!

“Lähtöjuhlamme” Rovaniemellä 7.9. oli hieno osoitus seurakuntien välisestä yhteydestä. Paikalla oli edustajia kuudesta Lapin seurakunnasta ja useasta muusta tuli kannustusviestejä ennen tilaisuutta. Seurakuntien edustajat yhdessä siunaamassa yhteistä yhteysevankelistaa perheineen: siinäpä yhteyttä kerrakseen!

Lounais-Lapin kierros syyskuun toisella viikolla toi tärkeitä näkökulmia Kemin, Tornion ja Ylitornion seurakuntien tilanteisiin. Kaikkia kolmea seurakuntaa yhdisti selkeä halu saada muutos aikaan seurakunnan keskellä ja sitä kautta koko paikkakunnalla. Pyhä Henki on jo osoittanut asioita, joista on hyvä aloittaa. Kemissä oli myös todella upeaa nähdä, kuinka uusi vastuunkantajien sukupolvi nousee omalle paikalleen!

Syyskuun vierailuohjelmaan sisältyi myös käynti Kemijärvellä 14.9. Kokousta edelsi vastuunkantajien palaveri, jonka aikana kasteallas täyttyi iltaa varten - tosin tällä kertaa Sallan seurakunnan kastejuhlan vuoksi. Onnittelut sallalaisille!

Rovaniemen markkinat 16.-18.9. tarjosivat hyvän mahdollisuuden aktioon. Seurakunnan koju herätti huomiota suuren “Jumala voi…” -kyltin vuoksi. Tarjolla oli pika-arpoja, joista jokaisesta voitti vähintään Hyvä Sanoma -lehden ja kahvit. Evankeliumin sanomaa kylvettiin laajalle joukolle ihmisiä, joista monet eivät hevin saapuisi järjestettyihin tilaisuuksiin. Erityiskiitos leipojille, jotka uhrasivat yöunensa, jotta uunituore pulla olisi tarjolla ehti markkinapäivän alkaessa!

Kuukauden viimeinen viikonloppu oli mielenkiintoinen: ensin vierailu Ylitornion vankilassa lauantaina ja sunnuntaina seurakuntavierailu Sodankylässä. Vankilassa saimme kokea selkeää johdatusta, kun meitä oli jo ovella vastassa mies, jonka kanssa keskustelimme suurimman osan ajasta ja saimme myös rukoilla hänen puolestaan. Erityistä jännitystä viikonloppuun toi se, että auton sivuikkunat laskeutuivat alas aina, kun auton virran kytki pois päältä! Ongelma jatkui koko Ylitornion vierailun ajan ja uusiutui ennen Sodankylään lähtöä. Kun “viimeinen merkittävä” ajomatka Vanttauskoskelta Sodankylään oli takana, ongelma hävisi!

Lokakuussa on monenmoista hienoa odotettavissa, mutta niistä lisää ensi kerralla!

Siunausta teille kaikille ja kiitos, että muistatte meitä rukouksin!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa